Milja, hevonen: Fiktion Jippu, kouluvalmennus +200 sanaa
Koputin maneesin oveen ja avasin sen varovasti, jotta en säikäyttäisi jo maneesissa odottelevia valmennettaviani, Miljaa ja tämän ratsua suomenhevostamma Jippua. Moikkasin ratsukkoa, ja seurasin heitä katseellani itsenäisten alkuverryttelyjen aikana. Pienikokoinen Jippu näytti hyvältä, vaikka aika ajoin säikkyikin maneesin katolta maahan valuvia lumia. Milja näytti tottuneen tähän, eikä juurikaan noteerannut Jipun sivuhyppyjä.
Valmennuksen aiheeksi olin ajatellut "hannunvaakunaa", joka auttoi hevosta taipumaan. Raahasin maneesiin neljä tynnyriä, joita olisi tarkoitus alkaa kiertämään hannunvaakunan muodossa. Selitin Miljalle mielikuvitushevosen avulla, miten tehtävä oli tarkoitus suorittaa. Aluksi ratsukon täytyisi tulla minua kohti käynnissä, kääntyä sitten ensimmäisen tynnyrin ympäri, jatkaa seuraavalle ja niin edelleen. Jokaisen tynnyrin kierron välissä hevosen tuli suoristua. Aloitimme tehtävän käynnissä, ja Jippu näytti melko pian ymmärtävän, mitä siltä haettiin. Seuraavaksi suurensin tynnyrien välejä, ja pyysin Miljaa ja Jippua tekemään tehtävän ravissa. Miljan täytyi olla kokoajan hereillä ja ohjailla Jippua mahdollisimman näkymättömillä avuilla. Kun ratsukko oli kiemurrellut hannunvaakunan muutaman kerran moitteetta ravissakin, vaikeutin heidän tehtäväänsä entisestään. Seuraavan toiston askellajina olisikin laukka. Kävin siirtämässä tynnyreitä vielä hieman kauemmaksi toisistaan, ja pyysin Miljaa nostamaan laukan. Pieni ja näppärä Jippu taipui hienosti laukassakin, eikä tässäkään suorituksessa ollut moittimista. Kun jo hieman hikinen ratsukko oli toistanut tehtävän jokaisessa askellajissa kumpaankin suuntaan, vapautin heidät loppuverryttelemään. Milja ja Jippu olivat mukavia valmennettavia, ja hyvännäköinen ratsukko etenee varmasti vielä pitkälle. Kotiläksyksi heille annoin vielä treenailla hieman napakampia siirtymisiä.
-----------------------------------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Hankihenki, estevalmennus + 100 sanaa
Höntin ja sen ratsastajan kanssa olisi tänään vuorossa pientä estetreeniä. Olin suunnitellut maneesiin jo valmiiksi pienen radan. Rata alkoi pienellä okserilla, jonka jälkeen tuli melko tiukka käännös oikealle, ristikolle. Ristikolta käännyttiin vasemmalle kahden pystyn linjalle, ja niiden jälkeen hypättiin aloituseste vielä toisesta suunnasta. Höntti hyppäsi ensimmäiset kolme estettä rutiininomaisesti, mutta linjan toiselle esteelle tuli kielto. Kielto johtui todennäköisesti maneesin katolla olevien suurten lumimäärien kovasta äänestä niiden liukuessa alas maahan. Neuvoin ratsastajaa kääntämään Höntin ympyrälle, ja jatkamaan linjan ensimmäisestä esteestä. Nyt kummastakin esteestä päästiin yli, vaikka toiselle esteelle tamma tulikin hieman epäröivin askelin. Radan viimeisen esteen Höntti hyppäsi sulavasti, ja pääsin kehumaan ratsukkoa hyvästä suorituksesta. Pyysin heitä tulemaan radan vielä pariin otteeseen, jonka jälkeen päästin heidät loppuverkkailemaan.
----------------------------------------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Yönaaraaja, kouluvalmennus + 200 sanaa
Tänään valmentaisin kiukkutamma Narskua ja sen ratsastajaa koulupuolella. Saavuttuani Susirajan tallipihalle, kiiruhdin ensi töikseni auttelemaan tamman kuntoon laitossa. Narsku oli puoliksi valmis, kun saavuin. Autoin oikeastaan vain pitelemällä tammaa kiinni ja utelemalla hieman lisää tummasta tammasta. Sateisen sään vuoksi kaarsimme elefanttimarssia vihellellen maneesiin, ja pyysin ratsastajaa nousemaan satulaan.
Heti alkukäynneissä hioimme kuskin istuntaa, ja myös Narskun täytyi liikkua aktiivisesti eteen alusta saakka. Musta suomenhevostamma nyrpisteli välittömästi nenäänsä kaikelle, mitä siltä pyydettiin, ja kaavailin tästä valmennuksesta tulevan hikinen myös valmentajalle. Kun alkukäynnit oli kävelty, pyysin ratsukkoa siirtymään rentoon kevyeen raviin, ja tekemään paljon ympyröitä ja taivuttelua vaativia tehtäviä. Narskun pää alkoi kuin alkoikin laskeutua alemmas, ja takajalat polkivat tasaisesti pitkälle vatsan alle. Pyysin ratsastajaa ottamaan ohjia tuntumalle hitaassa tahdissa, eikä vain nappaamaan niitä nopeasti käteensä. Narsku alkoi pikkuhiljaa vertyä, ja saatoimme siirtyä varsinaisiin tehtäviin.
Tunnin aiheena olisivat pohkeenväistöt ravissa. Kun ratsukko suoritti tehtävää ensimmäistä kertaa käynnissä vasempaan kierrokseen, huomasin ratsastajan katseen siirtyvän ratsunsa harjan juureen ja hevosen liikkuvan liian poikittaisesti. Pyysin ratsukon luokseni, ja näytin mielikuvitushevosta apunani käyttäen, missä katseen tulisi pysyä ja montako astetta väistö sai uraan nähden enimmillään olla. Seuraavalla yrittämällä ohjeistin ratsastajaa enemmän. - Pidätä vasemmalla ohjallasi taaksepäin, ei sivulle ja paina oikeaa pohjettasi paremmin Narskun kylkeen. Noin.. Muista vaan pitää vasen käsi vakaana, niin ettei se lähde vaeltelemaan.. Hyvä! Seuraavaksi suoritimme tehtävää kumpaankin kierrokseen niin ravissa kuin käynnissäkin onnistuneesti, ja lopuksi otimme rentoa laukkaa ympyrällä, löysin ohjin niin, että Narsku sai venyttää kaulaansa kunnolla eteen alas.
---------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Jumalharha, kouluvalmennus + 100 sanaa
Harjoittelisimme komean Jumpen ja tämän ratsastajan kanssa tänään oriin kanssa vaikeiksi kuulemiani lisäyksiä. Raahasin maneesin pituushalkaisijalle neljä puomia, joiden kanssa lisäyksiä olisi tarkoitus harjoitella. Pyysin ratsukkoa tulemaan puomit ensin käynnissä, ja Jumpen piti puomien vuoksi askeltaa hieman normaalia pidempää askelta. Aluksi ori meinasi hieman hangoitella vastaan, ja monesti puomien väliin saattoi tulla yhden sijasta kaksikin askelta. Neuvoin ratsastajaa tekemään ennen puomeja muutaman kevyen pidätteen, ja vasta sitten alkaa vaatia Jumpelta pidempää askelta. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja noudatti ohjettani, ja lisäys sujui kuin sujuikin jo paremmin - huolimatta oriin nyrpeästä naamasta. Vielä yhden onnistuneen toiston jälkeen teimme saman pari kertaa ravissa. Jumpe alkoi jo vertyä ja olla paremmin kuulolla, ja tämän ansiosta lisäyksetkin alkoivat sujua. Lopuksi annoin ratsukon laukata reippaampaa laukkaa hieman löysemmin ohjin parin kierroksen ajan, ja lähtiessäni niin hevosen kuin ratsastajan ja valmentajankin kasvoilla oli tyytyväinen ilme.
Koputin maneesin oveen ja avasin sen varovasti, jotta en säikäyttäisi jo maneesissa odottelevia valmennettaviani, Miljaa ja tämän ratsua suomenhevostamma Jippua. Moikkasin ratsukkoa, ja seurasin heitä katseellani itsenäisten alkuverryttelyjen aikana. Pienikokoinen Jippu näytti hyvältä, vaikka aika ajoin säikkyikin maneesin katolta maahan valuvia lumia. Milja näytti tottuneen tähän, eikä juurikaan noteerannut Jipun sivuhyppyjä.
Valmennuksen aiheeksi olin ajatellut "hannunvaakunaa", joka auttoi hevosta taipumaan. Raahasin maneesiin neljä tynnyriä, joita olisi tarkoitus alkaa kiertämään hannunvaakunan muodossa. Selitin Miljalle mielikuvitushevosen avulla, miten tehtävä oli tarkoitus suorittaa. Aluksi ratsukon täytyisi tulla minua kohti käynnissä, kääntyä sitten ensimmäisen tynnyrin ympäri, jatkaa seuraavalle ja niin edelleen. Jokaisen tynnyrin kierron välissä hevosen tuli suoristua. Aloitimme tehtävän käynnissä, ja Jippu näytti melko pian ymmärtävän, mitä siltä haettiin. Seuraavaksi suurensin tynnyrien välejä, ja pyysin Miljaa ja Jippua tekemään tehtävän ravissa. Miljan täytyi olla kokoajan hereillä ja ohjailla Jippua mahdollisimman näkymättömillä avuilla. Kun ratsukko oli kiemurrellut hannunvaakunan muutaman kerran moitteetta ravissakin, vaikeutin heidän tehtäväänsä entisestään. Seuraavan toiston askellajina olisikin laukka. Kävin siirtämässä tynnyreitä vielä hieman kauemmaksi toisistaan, ja pyysin Miljaa nostamaan laukan. Pieni ja näppärä Jippu taipui hienosti laukassakin, eikä tässäkään suorituksessa ollut moittimista. Kun jo hieman hikinen ratsukko oli toistanut tehtävän jokaisessa askellajissa kumpaankin suuntaan, vapautin heidät loppuverryttelemään. Milja ja Jippu olivat mukavia valmennettavia, ja hyvännäköinen ratsukko etenee varmasti vielä pitkälle. Kotiläksyksi heille annoin vielä treenailla hieman napakampia siirtymisiä.
-----------------------------------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Hankihenki, estevalmennus + 100 sanaa
Höntin ja sen ratsastajan kanssa olisi tänään vuorossa pientä estetreeniä. Olin suunnitellut maneesiin jo valmiiksi pienen radan. Rata alkoi pienellä okserilla, jonka jälkeen tuli melko tiukka käännös oikealle, ristikolle. Ristikolta käännyttiin vasemmalle kahden pystyn linjalle, ja niiden jälkeen hypättiin aloituseste vielä toisesta suunnasta. Höntti hyppäsi ensimmäiset kolme estettä rutiininomaisesti, mutta linjan toiselle esteelle tuli kielto. Kielto johtui todennäköisesti maneesin katolla olevien suurten lumimäärien kovasta äänestä niiden liukuessa alas maahan. Neuvoin ratsastajaa kääntämään Höntin ympyrälle, ja jatkamaan linjan ensimmäisestä esteestä. Nyt kummastakin esteestä päästiin yli, vaikka toiselle esteelle tamma tulikin hieman epäröivin askelin. Radan viimeisen esteen Höntti hyppäsi sulavasti, ja pääsin kehumaan ratsukkoa hyvästä suorituksesta. Pyysin heitä tulemaan radan vielä pariin otteeseen, jonka jälkeen päästin heidät loppuverkkailemaan.
----------------------------------------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Yönaaraaja, kouluvalmennus + 200 sanaa
Tänään valmentaisin kiukkutamma Narskua ja sen ratsastajaa koulupuolella. Saavuttuani Susirajan tallipihalle, kiiruhdin ensi töikseni auttelemaan tamman kuntoon laitossa. Narsku oli puoliksi valmis, kun saavuin. Autoin oikeastaan vain pitelemällä tammaa kiinni ja utelemalla hieman lisää tummasta tammasta. Sateisen sään vuoksi kaarsimme elefanttimarssia vihellellen maneesiin, ja pyysin ratsastajaa nousemaan satulaan.
Heti alkukäynneissä hioimme kuskin istuntaa, ja myös Narskun täytyi liikkua aktiivisesti eteen alusta saakka. Musta suomenhevostamma nyrpisteli välittömästi nenäänsä kaikelle, mitä siltä pyydettiin, ja kaavailin tästä valmennuksesta tulevan hikinen myös valmentajalle. Kun alkukäynnit oli kävelty, pyysin ratsukkoa siirtymään rentoon kevyeen raviin, ja tekemään paljon ympyröitä ja taivuttelua vaativia tehtäviä. Narskun pää alkoi kuin alkoikin laskeutua alemmas, ja takajalat polkivat tasaisesti pitkälle vatsan alle. Pyysin ratsastajaa ottamaan ohjia tuntumalle hitaassa tahdissa, eikä vain nappaamaan niitä nopeasti käteensä. Narsku alkoi pikkuhiljaa vertyä, ja saatoimme siirtyä varsinaisiin tehtäviin.
Tunnin aiheena olisivat pohkeenväistöt ravissa. Kun ratsukko suoritti tehtävää ensimmäistä kertaa käynnissä vasempaan kierrokseen, huomasin ratsastajan katseen siirtyvän ratsunsa harjan juureen ja hevosen liikkuvan liian poikittaisesti. Pyysin ratsukon luokseni, ja näytin mielikuvitushevosta apunani käyttäen, missä katseen tulisi pysyä ja montako astetta väistö sai uraan nähden enimmillään olla. Seuraavalla yrittämällä ohjeistin ratsastajaa enemmän. - Pidätä vasemmalla ohjallasi taaksepäin, ei sivulle ja paina oikeaa pohjettasi paremmin Narskun kylkeen. Noin.. Muista vaan pitää vasen käsi vakaana, niin ettei se lähde vaeltelemaan.. Hyvä! Seuraavaksi suoritimme tehtävää kumpaankin kierrokseen niin ravissa kuin käynnissäkin onnistuneesti, ja lopuksi otimme rentoa laukkaa ympyrällä, löysin ohjin niin, että Narsku sai venyttää kaulaansa kunnolla eteen alas.
---------------------------------------------------
Susiraja, hevonen: Jumalharha, kouluvalmennus + 100 sanaa
Harjoittelisimme komean Jumpen ja tämän ratsastajan kanssa tänään oriin kanssa vaikeiksi kuulemiani lisäyksiä. Raahasin maneesin pituushalkaisijalle neljä puomia, joiden kanssa lisäyksiä olisi tarkoitus harjoitella. Pyysin ratsukkoa tulemaan puomit ensin käynnissä, ja Jumpen piti puomien vuoksi askeltaa hieman normaalia pidempää askelta. Aluksi ori meinasi hieman hangoitella vastaan, ja monesti puomien väliin saattoi tulla yhden sijasta kaksikin askelta. Neuvoin ratsastajaa tekemään ennen puomeja muutaman kevyen pidätteen, ja vasta sitten alkaa vaatia Jumpelta pidempää askelta. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja noudatti ohjettani, ja lisäys sujui kuin sujuikin jo paremmin - huolimatta oriin nyrpeästä naamasta. Vielä yhden onnistuneen toiston jälkeen teimme saman pari kertaa ravissa. Jumpe alkoi jo vertyä ja olla paremmin kuulolla, ja tämän ansiosta lisäyksetkin alkoivat sujua. Lopuksi annoin ratsukon laukata reippaampaa laukkaa hieman löysemmin ohjin parin kierroksen ajan, ja lähtiessäni niin hevosen kuin ratsastajan ja valmentajankin kasvoilla oli tyytyväinen ilme.